Viisivuotiaan Lego-synttärit

Poju kolkuttelee näinä päivinä viiden ikävuoden ovea. Huikean hyvä syy juhlille! Teemaksi valikoitui tänä vuonna Lego, joka ei varmaan yllättänyt yhtäkään synttärivierasta. Tanskalaisista muovipaloista kun tykkäävät meillä kaikki!

Vaimo taikoi juhliin yhtä sun toista Legoihin liittyvää raskauskipuilustaan huolimatta. Käsittämättömän sitkeä nainen.

Lapset ja isä panostivat pari viikkoa siihen, että kaikki lasten Lego-sarjat saatiin koottua "näyttelyksi" synttärijuhliin.Tässä muutamia (ihmis)kasvottomia fotoja synttäreiltä pimeän syksyn ratoksi.

Vanhempien lahja poitsille. Soittotunnit taitavat kutsua, kun kumpikaan ei osaa opettaa tuon käyttöä.

Poju ja vaimo askartelivat aikoinaan "lippusiimakoristeen". Synttärisankari keksi tuunata siitä Lego-juhliin sopivan piirtämällä lippuihin "Lego-ukkojen naamoja". Vasemmasta laidasta toisella ja kolmannella on punaisia näppyjä, koska "näillä on vesirokko. Se on tarttunut lähellä olevaan tuosta toisesta!"

ps. Loppukevennyksen kolon täyttäköön seniorijuniorin tokaisu, kun olimme lähdössä aavistuksen myöhässä hakemaan tätiä junalta. "Ei haittaa, jos emme ehdi katsomaan tulevia junia. Katsotaan lähteviä"

Ensilumi, versio 2016

Tulin maininneeksi eilen, että yöllä saattaa sataa lunta. Aamulla pojan ensimmäinen kysymys olikin sitten yllätyksettömästi, että onko yöllä satanut. Ja ennen kuin kumpikaan aikuisista kerkesi nostaa päätään tyynystä, kysymys oli toistettu puolenkymmentä kertaa.

Ei muuta kuin sälekaihtimia aukomaan. Ja kyllähän sieltä taivaalta oli satanut töihin lähtevien perheautoille voimaa! Veikkaanpa hitusen pahoitellen, että rivarinaapureissakin kuultiin visuaalista havaintoa seurannut huuto: "Äiiiiiitiiiiiii, yöllä on satanut luntaaaa!"

Tuo on niitä hetkiä, kun lasten pulputus pitäisi saada tallennettua. Muutamassa minuutissa käytiin läpi aamupäivän suunnitelma, joka sisälsi kaikkea mahdollista lumesta tehtävää - enkeleistä lumileijonaan! Vanhemman näkökulmasta hienointa oli, että poika kysyi täpinöissään tytöltä: "Haluatko, että opetan sinut pyörittämään isoja palloja?"

"Ensiksi tehdään iso liukumäki!"

 
Pakkasta oli sen verran paljon, että palloja ei saanut tehtyä. Mutta kyllä pihamaalla silti riemua riitti. Tässä pari tunnelmapalaa kuvien muodossa.

Huomaa viileä, mutta lämmin, vaimon tekemä pipo!

Irti tutista

Tyttö otti viimeisen Gozillan askeleen pois taaperoudesta, kun kävimme hiljattain Rovaniemellä. Jo aikoja oli puhuttu, että tuolla reissulla käydään joulupukin kammarissa ja kysytään, olisiko pukilla pakettia tuttia vastaan. Onhan poikakin aikoinaan antanut tuttinsa pukille, jouluna tosin.

Tyttö yritti vielä viikkoa ennen reissua ehdottaa, että odotetaan jouluun, että pukki tulee hakemaan tutin kotoa. Into napapiirillä piipahtamiseen kuitenkin syttyi uudelleen, kun puhuttiin, että pukille on soitettu ja paketin olemassaolo varmistettu.

Reissua edeltävä aamuna kohtalo astui peliin. Aamun keltaista laskiessaan tytöltä putosi tutti Idoon! Eihän siinä auttanut kuin ostaa vielä yksi tutti.

Pukin kammarin ovella tyttö läimäisi vielä tapojensa vastaisesti hereillä ollessaan tutin suuhun. Viimeiset imut! Kun tonttu kutsui meidät pukin puheille, tyttö otti imutettavan suusta ja iski sen äärettömän totisena pukin käteen. Partaniekka ei kuitenkaan tuttia ottanut, vaan pyysi pudottamaan vermeen isoon pataan. Siellä oli satoja muitakin tutteja. Kuulemma olivat matkalla porovauvoille.

Pukki antoi tytölle ovella tontulle sujauttamani paketin. Sitten istuttiin pukin vieressä ja poika uskaltautui jopa porisemaan pukin kanssa. Sen jälkeen olikin jo kiire avaamaan pakettia. Sieltä paljastui asuntovaunua vetävä auto -Legosarja. Ilmeestä päätellen tyttö oli ihan tyytyväinen vaihtoon.

Ajelimme samana iltana kotiin. Kovin väsynyt likka itki vähän aikaa vuolaasti tutin perään, mutta nukahti vierihoitoon muutamassa minuutissa. Seuraavan päivän päiväunet olivat kovempi paikka varsinkin heräämisen jälkeen.

Mutta mitäs tapahtui illalla? Tyttö siirtyi itkemättä ja tutista puhumatta lepotilaan!

ps. Joulupukin kammariin kannattaa tutustua lasten kanssa, jos on Roin suunnalla liikkellä. Hienosti toteutettu paikka ja muutaman käyntikerran perusteella todella lapsien kanssa olemisen osaava henkilökunta. Pääsymaksua ei ole, mutta kammarissa vierailua ei saa kuvata ja vastaavasti tonttujen ottamia kuvia voi halutessaan ostaa vierailun jälkeen. Ja onhan se napsun miljöö muutenkin ihan näkemisen arvoinen kaikkine turistihoukutuksineen.

Arjen Afrikan tähteä

Siirretäänpä perhe-elämä hetkeksi Afrikan tähden pelilaudalle. Fiiliksissäni vaimo lentää parasta aikaa kohti Tangeria tähti hallussaan ja meikäläinen on juuri kääntämässä rosvolaattaa.

Näin siitäkin huolimatta, että kolmannen odotus on ajanut vaimon kipujen vuoksi lähestulkoon petipotilaaksi. Mutta kun itsellä on takana huikea jakso kotona lasten kanssa, niin vaimoa odottava lapsiperheen arki tuntuu Afrikan tähdeltä minua odottavaan duuniin palaamiseen verrattuna.

Tiedän toki, että asia ei ole näin mustavalkoinen, mutta minkäs fiiliksilleen voi?

Hevosenkenkiä tässä versiossa ei ole olemassa, mutta onneksi arvokiviä sentään on kääntynyt viimeaikoinakin esiin silloin tällöin.

Rubiini on ehdottomasti se, että poika on päässyt kerhoilun makuun. Viime keväänä kerhoon lähteminen aiheutti välillä jopa itkua. Nyt on eri ääni kellossa. Heippahalausta joutuu välillä kerhon edessä suorastaan vonkaamaan, kun juniorilla on niin kiire touhuamaan.

Syitä lienee pojan yleisen kasvamisen lisäksi kaksi. Viisivuotiaiden kerhossa tehdään vaativampia juttuja, joita myös markkinoidaan pre-eskari -asioina. Ratkaisevin tekijä lienee kuitenkin se, että poju on löytänyt viimein kerhosta leikkikaverin. Ja niin hyvän leikkikaverin, että syyslomalle on puolittain suunniteltu kyläilyä tai ainakin leikkipuistotreffejä.

Smaragdeja on kolme, kuten Afrikan tähdessä kuuluukin.

Ensimmäinen on se ilo, joka välittyy pojusta, kun hän viimein oppi ottamaan keinussa itse  vauhtia. Sitä on opeteltu paljon, mutta jotenkin rytmiä vain ei ole löytynyt. No nyt on löytynyt! Kerhossa, missäs muualla. Sen verran kovasta jutusta on kyse, että kundi ei ollut malttanut edes leikkiä uuden tuttavuutensa kanssa pihalla, kun oli pitänyt koko ajan vain keinua!

Toinen vihreä jalokivi on tytön keskittymiskyvyn ja puheen kehitys. Ei ole kauaa siitä, kun kirjan lukeminen tarkoitti korkeintaan aukeamaa. Nyt Mimmi-lehmä voi käydä uimahallireissunsa ihan ilman keskeytyksiä. Keskittymisen parantuminen näkyy myös Lego-sarjojen värkkäämisessä. Muutama kuukausi sitten ohjeista tekeminen tarkoitti lähinnä sopivan ohjeen valitsemista ja sen jälkeen ukkeleiden päiden ja vartaloiden swappaamista. Nyt kuitenkin keskittyminen riittää ihan mainiosti jo pienen kaivinkoneen kokoon näpräämiseen.

Ja mitä tapahtuu, kun kaivuri on valmis. Pikkurouva ottaa sen ja alkaa kertoa tarinaa!
 
Kolmas smaragdi kääntyi esiin läheiseltä päiväkodilta. Meille ja parille tuttavaperheelle löytyi liikuntasalivuoro. Sali on pieni, mutta siellä on palloja, patjoja, maaleja, mailoja, tunneleita ja paljon muuta. Käytiin tänään hieman tutustelemassa ja päähän liimautuneista hiuksista päätellen myös juniorit pitivät ideasta.

Yksi topaasi löytyy sadan metrin etäisyydeltä kotoamme. Kankaalle on rakennettu koko kesä leikkipuistoa. Olemme käyneet melkein päivittäin punakeltaisen aidan vieressä katsomassa, että jokos. No tänään aita oli poissa ja puisto ensimmäistä päivää auki! 

Muita topaaseja ei nyt ole. Pitää keskittyä pitämään rosvolaatta pois mielestä.

Kihlajaisiin

Parin viikon päästä kuohuu - olemme saaneet kutsun kihlajaisiin. Mukavaa! Minusta ihmiset juhlivat keskimäärin liian vähän. Niin tai näin, lapset hoksasivat eilen, että nyt pitää aloittaa pakkaamiset. Kumpikin haki vaatehuoneesta kerhoreppunsa, tyhjensi sen ja pakkasi melkoisella intensiteetillä tarpeelliseksi katsomansa tavarat mukaan.

Ja valmistahan siitä tuli - reput ovat täynnä!

Pojan tarvikkeet: pipityyny, monitoimityökalu, ruuvimeisseli, nukahdusharso, piirustuspaperia, helikopteri, kelkka, pehmoleluja, tyynyliina omasta tyynystä, sormivirkkaus, lääkärin sakset, sukat, vihko ja tossut.

Tytön survival pack: puhelin, palikkapalapeli, pikkuauto, viivain, sydän, pari jäätelötikkua, leikkikaluna oleva kaukosäädin, tyynyliina omasta tyynystä, pikkarit, valkoinen kivi = timantti ja makeisannostelija. Ylhäällä normaalisti kerhoreppuun kuuluva pyllyharso, jonka tyttö heitti isoelkeisesti pois repusta todeten, että tätä ei enää tarvita. Tytsy on syystäkin ylpeä, että on päässyt vaipoista pois.

Seuraavaksi poju hoksasi, että kihlaparille pitää piirtää kortti. Ja koska tuleva sulhanen on parasta aikaa eräreissulla, niin poika päätti piirtää kalastusaiheisen kuvan. Siitä tuli niin hieno, että isän ylpeys nousi jälleen pintaan kuin jäihin pudonnut keväällä.

Vasemmalla kihlaparin koti puun alla. Puun oikealla puolella mies kalastaa lammesta tummansinistä kalaa. Ja sitten sateenkaari ja aurinko. Voilá!

Tyttö hoksasi hienosti, että pojan piirustus on enemmän sulholle, joten hän päätti piirtää myös tulevalle morsiamelle. Siitäkin tuli hieno työ: