Ei pöntömpää

Kevät on vihdoin täällä! Siis sellainen kevät, että takapihalla tarkenee touhuta ilman hanskoja ja karvalakkia. Otimme lasten kanssa lämmenneestä säästä hyödyn irti nikkaroimalla pari linnunpönttöä kierrätysmateriaaleista.

Tenavat olivat tohkeissaan. Ei liene yllätys. Tyttökin jaksoi keskittyä yllättävän hyvin lähes koko projektin ajan, varsinkin kun homma jakautui päiväunien molemmille puolille. Pönttö onkin soppeli värkättävä lasten kanssa tehtäväksi. Se sisältää monta perustavaa laatua olevaa työvaihetta: mittaus, sahaus, poraus ja naulaus, mutta hommaan ei mene kaksivuotiaankaan näkökulmasta ikuisuutta.

Vaikka kokosimme pöntöt ruuveilla, niin varsinkin pojalle oli tärkeää, että hommassa pääsi myös naulaamaan.

Koti vaikka hömötiaiselle. Suuaukon suojapelti näprättiin kierrätysteeman mukaisesti tomaattimurskapurkin kannesta.

Oheistuotteina syntyi äidille "kotiintuloyllätys" ja jämäpalojen jämäpaloista pojan ideoima "kauko-ohjain." Huomenna pitäisi kuulemma tehdä jotain, jota tuolla voi ohjata...

Animaatiota

Teimme viime kesäksi Näitä voisi touhuta -listan, jossa yhtenä pilvenä ajatusten taivaalla oli animaation kokeileminen.

No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Naisväki lähti haistelemaan kynttilöitä, jotka hintansa perusteella ovat eettisempiä kuin omalla kasvimaalla kasvatettu tilli ja laadukkaampia kuin Camelbakin juomapussit. Meille jäi siis pojan kanssa hyvä hetki leikkiä Legoilla, kameralla ja tietokoneella.

Lopputulos näyttää tältä:

Olihan poika innoissaan niin ideoinnissa kuin toteutuksessakin! Vaikka hänkin olisi halunnut kynttiläillalliselle, niin totesi jossakin välissä: "On tämä parempaa kuin kynttiläkutsut!"

Animaatiota pitää kokeilla toistekin. Sen verran hauskaa oli paitsi tehdessä, myös lopputulosta telkkarista katsoessa.

Valotuksen lukituksen ja salamalla valaisun lisäksi pitää näköjään ensi kerralla käyttää myös manuaalista tarkennusta ja käsisäätöistä valkotasapainon säätöä.

ps. Huomasitko, että The Stig ei tyydy tässä tapauksessa pelkkään kypäräanonymisointiin :)

Ikean paras tuote ei sittenkään ole sininen kassi?

Olen pitkään pitänyt Ingvar Kampradin yrityksen parhaana antina firman myydyintä tuotetta - sinistä kestokassia. Sellaiseen on äärettömän hyvä sulloa petikamppeet tai kaikki lasten ulkokamat reissuun lähtiessä. Kassi kestää kovaa käsittelyä ja ainakin meikäläisen narukäsillä kantolenkit saa vetää täyteen momenttiin.

Meillä ja muualla keittiön pöytää näyttää suojaavan Ikean toinen hyvä tuote - Pröjs-kirjoitusalusta. Alustoissa ei oikeastaan ole muuta huonoa kuin se, että ne imevät väriä. Curry, sormiväri, mustikka ja tussi johtavat jossain vaiheessa alustan aiheuttamaan hellasäröön.

Värjääntyneitä on tullut sullottua varastoon odottamaan remppaa tai muuta hommaa, jossa suojaava alusta olisi tarpeeen. Viimeisimmän alustojen vaihdon yhteydessä vaimo sai kuitenkin virkeän idean: "Leikkaa tuohon kaksi reikää, niin siinä on hyvä liukuri, jos vain muovi kestää pakkasta."

Tuumasta toimeen ja testiin. Ja voin muutes suositella. Kestää pakkasta ja luistaa paljon paremmin kuin oikea liukuri. Lapselle alusta on iso, joten päällä voi melkeinpä maata. Ja plussaa se on toki sekin, että meikäläinenkin mahtuu kerrankin liukurin päälle! Viuuuuh!

Jälleen kerran yksinkertainen on kaunista. Aikaa modaukseen meni ehkä kaksi minuuttia ja riemua on riittänyt jo kuukaudeksi!

Kummityttökin totesi reikä-Pröjsin vallan toimivaksi.

Yksinkertainen on kaunista - tai ainakin toimivaa

Tuntuuko tutulta: Kärräät puoli tuntia tarvikkeita sieltä täältä olohuoneeseen hienoa nukketeatterileikkiä varten. Ripustat fleece-viltin kahden tuolin väliin ja laitat leikin alkuun. Näyttää hyvältä, muksut leikkivät yhdessä. Kierrät viltin toiselle puolelle ja juuri kun pakarasi tavoittavat sohvan pinnan, nukketeatterista lentää My little pony suoraan silmälaseihisi. Kuinka paljon kiehtovampaa onkaan heittää "näyttelijöitä" fleecen toiselle puolelle kuin esittää jotain. Kun torut, niin saat vastapalloon kysymyksen: "Mitä me sitten tehtäis?"
Valmistelut 30 min, leikkiaika 5 min, tyytymättömien määrä 3. Kalkuloipa siitä hyötysuhde hommalle.

KISS-periaate lienee jokaiselle tuttu. Keep It Simple, Stupid! Välillä sen unohtaa lastenkin kanssa touhutessa. Mutta onneksi silloin tällöin muistaakin.

Askarreltiin yhtenä aamuna mummulle "kiitoskorttia", kun hän oli viikonloppuna ammana meidän vanhempien juhliessa ystävämme 40-vuotistaivalta. Homma alkoi olla takakaarteessa, mutta nuoremman kärsivällisyys oli jo loppusuoralla. Keksin teipata tyhjän litraisen juomapurkin pään kiinni ja viilsin saksilla yhteen reunaan parin kolon reiän.

"Tässä on pankki ja tässä pöydällä on aika paljon rahaa (askartelusta jäänyttä paperi- ja kartonkisilppua). Koitapa kerätä kaikki raha pankkiin!"

En tiedä uskoinko itsekään temppuuni, mutta juniori uskoi. Parivuotias keräsi ja tökki roskia pankkiin sellaisella vimmalla, että nelivuotiaskin lopetti askartelun ja pysähtyi oikein katsomaan. Ja kun kortti tuli valmiiksi, niin hänelle piti luonnollisesti tehdä oma pankkinsa. Ja kun leikkuujäte loppui, niin isoveli alkoi leikkoa aikakauslehdestä lisää rahaa.

Valmistelut 2 min, leikkiaika 30 min, tyytyväisten määrä 3!

Muistatko vielä 90-luvulta roskapankki-termin? Niinpä!

Tee-se-itse valomiekka

Se oli ihan tavallinen alkusyksyinen ilta. Sammutin nappuloita ja kuormitin puhelimen nettiyhteyttä http-protokollalla. Jossain blogissa mainittiin lyhyesti valomiekkojen kyhääminen sähkömiehenputkesta ja taskulampusta. Tuollainen vihjaisuhan on vähän kuin sanoisi yllytyshullulle, että "tietenkään jos et uskalla". Kytemään jäi. Kokeilla piti.

Kerrankin DIY-homma onnistui yli odotusten! Meillä ei ole tutustuttu mitenkään Star Warsiin, mutta kumpikin tenava on kuplinut valomiekkojen aiheuttamaa iloa ihan huolella. Hauska oli myös kuulla läheiseltä kevyen liikenteen väylältä huudahdus "Hei, valimiekkoja!", kun otimme ensimmäisenä iltana kapineista kuvia.

Jediritareiden iltamatsi.

Näin sen tein. Näin sen teet:

Tarvikkeet:

• Pätkä sähkärinputkea.
• Pyöreä taskulamppu, jonka ulkohalkaisija on hieman suurempi kuin putken sisähalkaisija. Fikkarin virtakatkaisijan soisi olevan sen perässä. Itselläni oli 25 mm putkea, joten hommasin Biltemasta LED-lampun, jonka halkaisija oli 32 mm (aavistuksen turhan paksu). Tuossa katkaisija on perässä ja plussana lampussa on lenkki, josta miekan saa roikkumaan naulakkoon, kun sitä ei käytetä.
• Puolen litran keltainen ED-energiajuomapullo (tai mikä tahansa limsapullon kierrekorkki).
• Roudarinteippiä.
• Jotain grippiä (esim. sählymailaan tarkoitettua tai pyörän tankoteippiä). 
• Pieni pala alumiinifoliota (juu, just sitä keittiöstä löytyvää mallia).
• (Kutistesukkaa/sähkärinteippiä/kuumaliimaa).

Työkalut:

• Rautasaha tai muu sähkärinputken katkaisuun soveltuva saha.
• Hiomapaperia sahaustörsteiden siistimiseen.

Ja näin se menee:

1. Katkaise putkesta miekanmittainen pätkä.
2. Katkaise pätkän toisesta päästä erilleen kahva ja halkaise se.
3. Ujuta halkaistuun kahvaan taskulamppu niin, että kytkin on hyvin käytettävissä.
4. Liitä kahva "terään" ujuttamalla putkia muutama sentti sisäkkäin.
5. Kierrä kahvan ympärille roudaria niin, että "terä" ja taskulamppu kiinnittyvät kahvaan.
6. Juo ED. Huomaa tyylikäs kokomusta korkki.
7. Tumppaa limsapullon korkin sisään pala foliota ja kiinnitä korkki miekan kärkeen roudarin teipillä, sähköteipillä, kutistesukalla tai vaikka kuumaliimalla.
8. Viimeistele kahva kiertämällä ympärille grippiä.

Korkin voi jättää pois, jolloin kärjestä näkyy hienosti ja reilusti valoa. Meillä nassikat kuitenkin osoittelevat toisiaan silmiin, joten korkki on tarpeellinen. Se toki tekee putken päästä myös vähemmän kitalakeen vammoja aiheuttavan, jos (täysin hypoteettinen tilanne) miekan pää sattuu olemaan suussa lapsen kaatuessa.

Ja kun kuitenkin mietit, niin kerronpa, että putki yhteen miekkaan noin euron ja fikkari 6 euroa. Grippinä käytin vanhoja tankoteippejä harrastusvälineestä, joten jediritarimme aseistettiin noin seitsemällä eurolla per nassu.