Yksinkertainen on kaunista - tai ainakin toimivaa

Tuntuuko tutulta: Kärräät puoli tuntia tarvikkeita sieltä täältä olohuoneeseen hienoa nukketeatterileikkiä varten. Ripustat fleece-viltin kahden tuolin väliin ja laitat leikin alkuun. Näyttää hyvältä, muksut leikkivät yhdessä. Kierrät viltin toiselle puolelle ja juuri kun pakarasi tavoittavat sohvan pinnan, nukketeatterista lentää My little pony suoraan silmälaseihisi. Kuinka paljon kiehtovampaa onkaan heittää "näyttelijöitä" fleecen toiselle puolelle kuin esittää jotain. Kun torut, niin saat vastapalloon kysymyksen: "Mitä me sitten tehtäis?"
Valmistelut 30 min, leikkiaika 5 min, tyytymättömien määrä 3. Kalkuloipa siitä hyötysuhde hommalle.

KISS-periaate lienee jokaiselle tuttu. Keep It Simple, Stupid! Välillä sen unohtaa lastenkin kanssa touhutessa. Mutta onneksi silloin tällöin muistaakin.

Askarreltiin yhtenä aamuna mummulle "kiitoskorttia", kun hän oli viikonloppuna ammana meidän vanhempien juhliessa ystävämme 40-vuotistaivalta. Homma alkoi olla takakaarteessa, mutta nuoremman kärsivällisyys oli jo loppusuoralla. Keksin teipata tyhjän litraisen juomapurkin pään kiinni ja viilsin saksilla yhteen reunaan parin kolon reiän.

"Tässä on pankki ja tässä pöydällä on aika paljon rahaa (askartelusta jäänyttä paperi- ja kartonkisilppua). Koitapa kerätä kaikki raha pankkiin!"

En tiedä uskoinko itsekään temppuuni, mutta juniori uskoi. Parivuotias keräsi ja tökki roskia pankkiin sellaisella vimmalla, että nelivuotiaskin lopetti askartelun ja pysähtyi oikein katsomaan. Ja kun kortti tuli valmiiksi, niin hänelle piti luonnollisesti tehdä oma pankkinsa. Ja kun leikkuujäte loppui, niin isoveli alkoi leikkoa aikakauslehdestä lisää rahaa.

Valmistelut 2 min, leikkiaika 30 min, tyytyväisten määrä 3!

Muistatko vielä 90-luvulta roskapankki-termin? Niinpä!

Marraskuisen arjen kuulumisia

Viikko sitten kaikki syksyn räntä tuntui satavan yhden päivän aikana koti-isän kauluksesta suoraan paljaaseen selkään. Kelkka osui jo aamusta kiveen ja kun osaaminen ei riittänyt korjausliikkeeseen, niin koko päivä kuljettiin väärään suuntaan.

Kivi oli pojan järkähtämätön päätös olla lähtemättä kerhoon. En pakottanut, mutta väsyneensä suivaannuin pahoin, koska aamupäivän suunnitelmat menivät uusiksi. Ja kun alla oli huono yö, en yksinkertaisesti osannut tehdä uutta suunnitelmaa ja muuttaa päivän suuntaa. Koko päivä mentiin tekemisten suhteen mitäs sitä nyt sitten -periaatteella ja senhän tietää, että lapset kävivät ylikierroksilla ja hakivat huomiota, kun järkevää tekemistä ei ollut kunnolla tarjolla.

Se oli tähänastisen koti-isäuran huonoin päivä.

Onneksi sen jälkeen elämä on jälleen nostanut huuliaan ylöspäin. Poikakin lähti perjantaina mielellään kerhoon. Mukavuutta on tipahdellut jopa taivaalta, kun ensimmäisistä räntähiutaleista on päässyt pyörittelemään lehti-lumipalloja.

Ensilumi satoi 12. marraskuuta. Pari päivää myöhemmin piti aamulla pihalle katsoessa hieraista silmiä, että villisikakos siellä röhnöttää. Mutta varsin neulaspitoisen lumiukon raatohan se.

Hieman ihmetyttää, kuinka juuri neljä täyttänyt naskali jaksaa pyörittää tuonkokoista palloa.

Tänään testasimme kahta uutta asiaa. Aamupäivästä kävimme Ouluhallissa Perhekuperkeikassa, mikä on puolitoistatuntinen vapaamuotoinen liikuntahetki. Hallissa oli tarjolla muunmuassa palloja, mailoja, erilaisia polkemalla kulkevia kulkupelejä, pomppulinna, sylintäyteisiä rakennuspalikoita ja pitkä ryömintätunneli. Lisäksi telinevoimistelualueella oli "rata", joka kuitenkin tarkoitti aika pitkälti varsin vapaata telmimistä alueella. Superlonikuutioilla täytetty monttu oli erityisesti nuoremman mieleen, joka nauroi ääneen kun sai kaatuilla altaan reunalta palojen sekaan. Mukavaa oli ja arvostan, että kaupunki tuollaisen viikottain järjestää!

Toisessa uudenkokeilussa rynnin vaihteeksi epämukavuusalueelle kuin ärsytetty härkä Pamplonan kaduille. Kokeilimme Pikku-Kakkosen Neppa-Jymykerhon askarteluvinkkiä. Lapset tykkäsivät ja itse totesin, että askartelen ihan yhtä hyvin kuin ala-asteella. Ja inhoan liimaamista yhtä paljon kuin ala-asteella.

Oikealla pojun luomuleppäkerttu, vasemmalla tytön ja minun pyöräilyhenkinen mutanttileppis.

Sekin on mahtava juttu, että nuorempi tuntuu osuvan päivittäin wc:n valkoiseen veljeen useampia kertoja. Se tosin edellyttää, että laatoitetussa huoneessa viihdytään (lukien, laulaen, jopa leikkien) jokaisen ruokailun jälkeen 10-20 minuuttia. Jospa tämä kuitenkin olisi yksi niistä asioista, joissa panostaminen nyt helpottaa elämää hetken kuluttua.

Tätä se nyt on. Ja kyllä - kuvan yläreunassa on kahvikuppi. Ainoa paikka, jossa isä saa arkipäivänä juoda aamutsufeensa yhdeltä istumalta.

Tee-se-itse valomiekka

Se oli ihan tavallinen alkusyksyinen ilta. Sammutin nappuloita ja kuormitin puhelimen nettiyhteyttä http-protokollalla. Jossain blogissa mainittiin lyhyesti valomiekkojen kyhääminen sähkömiehenputkesta ja taskulampusta. Tuollainen vihjaisuhan on vähän kuin sanoisi yllytyshullulle, että "tietenkään jos et uskalla". Kytemään jäi. Kokeilla piti.

Kerrankin DIY-homma onnistui yli odotusten! Meillä ei ole tutustuttu mitenkään Star Warsiin, mutta kumpikin tenava on kuplinut valomiekkojen aiheuttamaa iloa ihan huolella. Hauska oli myös kuulla läheiseltä kevyen liikenteen väylältä huudahdus "Hei, valimiekkoja!", kun otimme ensimmäisenä iltana kapineista kuvia.

Jediritareiden iltamatsi.

Näin sen tein. Näin sen teet:

Tarvikkeet:

• Pätkä sähkärinputkea.
• Pyöreä taskulamppu, jonka ulkohalkaisija on hieman suurempi kuin putken sisähalkaisija. Fikkarin virtakatkaisijan soisi olevan sen perässä. Itselläni oli 25 mm putkea, joten hommasin Biltemasta LED-lampun, jonka halkaisija oli 32 mm (aavistuksen turhan paksu). Tuossa katkaisija on perässä ja plussana lampussa on lenkki, josta miekan saa roikkumaan naulakkoon, kun sitä ei käytetä.
• Puolen litran keltainen ED-energiajuomapullo (tai mikä tahansa limsapullon kierrekorkki).
• Roudarinteippiä.
• Jotain grippiä (esim. sählymailaan tarkoitettua tai pyörän tankoteippiä). 
• Pieni pala alumiinifoliota (juu, just sitä keittiöstä löytyvää mallia).
• (Kutistesukkaa/sähkärinteippiä/kuumaliimaa).

Työkalut:

• Rautasaha tai muu sähkärinputken katkaisuun soveltuva saha.
• Hiomapaperia sahaustörsteiden siistimiseen.

Ja näin se menee:

1. Katkaise putkesta miekanmittainen pätkä.
2. Katkaise pätkän toisesta päästä erilleen kahva ja halkaise se.
3. Ujuta halkaistuun kahvaan taskulamppu niin, että kytkin on hyvin käytettävissä.
4. Liitä kahva "terään" ujuttamalla putkia muutama sentti sisäkkäin.
5. Kierrä kahvan ympärille roudaria niin, että "terä" ja taskulamppu kiinnittyvät kahvaan.
6. Juo ED. Huomaa tyylikäs kokomusta korkki.
7. Tumppaa limsapullon korkin sisään pala foliota ja kiinnitä korkki miekan kärkeen roudarin teipillä, sähköteipillä, kutistesukalla tai vaikka kuumaliimalla.
8. Viimeistele kahva kiertämällä ympärille grippiä.

Korkin voi jättää pois, jolloin kärjestä näkyy hienosti ja reilusti valoa. Meillä nassikat kuitenkin osoittelevat toisiaan silmiin, joten korkki on tarpeellinen. Se toki tekee putken päästä myös vähemmän kitalakeen vammoja aiheuttavan, jos (täysin hypoteettinen tilanne) miekan pää sattuu olemaan suussa lapsen kaatuessa.

Ja kun kuitenkin mietit, niin kerronpa, että putki yhteen miekkaan noin euron ja fikkari 6 euroa. Grippinä käytin vanhoja tankoteippejä harrastusvälineestä, joten jediritarimme aseistettiin noin seitsemällä eurolla per nassu.