"Sinä olet aivan hupsu!"
Siinä luultavasti joulun parhaiten mieleeni painunut lause. Tällä kertaa totuus ei tullut oman jälkikasvun suusta, vaan kyseessä oli kolmivuotiaan tuttavaperheen tyttären avausrepliikki, kun vaapuin aattona heille pukin tamineissa.
En ole ennen ollut pukkina. Kokemus oli alkuhämmennyksestä huolimatta positiivinen.
Pukkikeikka tuli kohdalleni kysyttyäni tuttuvaperheen isää meille pukin hommiin. Tehtiin vaihtokaupat. Minulla oli varmasti helpompaa, sillä tuttavien lapset olivat pukista kiinnostuneita ja rohkealla mielelellä. Meillä tyttö parahti pukin nähdessään valtavaan itkuun ja poika ujosteli koko visiitin ajan vaimon selän takana. No, kaveri hoiti leiviskänsä mallikkaasti ja paketit saatiin jaettua.
Jälkiviisaus on ainoaa helppoa viisautta ja siten onkin vaivatonta todeta, että pukki olisi viime vuoden tapaan voinut jättää nytkin lahjasäkin kuistille jouluruokailun aikana.
Lasten reaktioista päätellen pakettien saamisen ja aukirepimisen jälkeen toiseksi parasta koko joulussa oli joulukoristeiden levittäminen kämppään. Erityisesti joulukuusen koristeleminen oli molemmista niin nastaa, että lause "teen pieniä parannuksia" tuli turhankin tutuksi.
Joulu oli vasta toinen, jonka vietimme kotona. Varsinaisia jouluperinteitä ei siis vielä ole, vaan enemmänkin niiden etsintää. Tänä vuonna saimme iloksemme myös vaimon nuorimman siskon etsimään joulun henkeä. Samalla lapset saivat varsinaisten pakettien ohessa parhaan mahdollisen lahjan eli yhteisiä touhuja tätinsä kanssa.
Tapaninpäivänä ajelimme minun kotiini yhdeksi yönseuduksi viettämään joulua ja sieltä jatkoimme samanmoiseksi pätkäksi vaimon kotiin. Reissaaminen on lasten kanssa tunnetusti raskasta, mutta kyllähän fakta on se, että jouluna pitää läheisiään nähdä. Se on merkittävä ainesosa joulumielen reseptissä.
ps. Resepteistä puheenollen. Joulupöydässämme oli suomalaisten perinneherkkujen ohessa joitakin eksoottisempia kokeiluja, kuten hummusta ja tsatsikia. Yksi resepti oli niin onnistunut, että uskallan jakaa linkin. Veikkaan nimittäin, että en ole ainoa, joka ei varsinaisesti fanita rosollia. Pienellä tuunauksella siitä tuli kuitenkin ainakin meillä menestys.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit
tiistai 29. joulukuuta 2015
keskiviikko 16. joulukuuta 2015
Kolme joulujuhlaa
Kun pikkujoulujen aiheuttamasta pöhötyksestä päästiin eroon, alkoi perheessämme joulujuhlien ketju. Vitjan vasempana laiturina oli pojan päiväkerhon joulujuhla, keskushyökkääjänä seurakunnan päiväkerhon puurojuhla ja oikeassa laidassa vaimon työpaikan kuusijuhla.
Päiväkerhon juhla oli samalla lapsille suunnattu Kauneimmat joululaulut -tilaisuus. Kerholaiset esittivät aluksi Ollaan tähtiä toisillemme -laulun, jota varten kerhoissa oli myös leikattu ja askarreltu sormia uhmaten hienot tähdet rekvisiitaksi. Vanhemman kannalta oli tietenkin liikuttavaa nähdä oma mussukka esiintymässä: kuinka tosissaan hän osansa vetikään!
Vaikka ensivisiittimme perhekerhoon ei syksyllä ollutkaan kuin suomenruotsalaisessa veneilyohjelmassa, niin silti samaan kertaan ei mahtunut kahta käyntiä - ensimmäistä ja viimeistä. Olemme siis käyneet muutaman kerran ihmettelemässä menoa ja niinpä pokkana ilmoittauduimme myös perhekerhojen yhteiseen puurojuhlaan.
Joku saattaisi tulkita, että yritin vain välttää lounaan kokkaamisen, mutta tulkinta olisi väärä. Menimme puurolle, koska a)lapset tykkävät käydä noissa tapahtumissa, b)itsekin vaihdan mielelläni muutaman sanan aikuisten kanssa ja c)riisipuuron keittäminen ja minä sovimme samaan lauseeseen kuin ääripersu ja maahanmuuttaja samaan kappeliin. Hyvä reissu: alussa minihartaus, sitten joululaululeikkejä ja lopuksi erittäin hyvää puuroa sekä luumukakkukahvit.
Vaimon ammatin parhaiksi puoliksi mainitaan usein kesäkuukaudet. Näin joulun alla hänen työpaikallaan vietetään myös juhlia, joissa jännityksen ja esiintymisen aiheuttaman ramppikuumeen saattaa suorastaan haistaa. Pääsimme lasten kanssa siis tsekkaamaan alakoulun kuusijuhlan. Nostalgista!
Hienoja esityksiä olivat koululaiset opettajiensa johdolla väsänneet. Itselleni jäi kuitenkin mieleen se, kuinka tyttökin osasi antaa aplodeja ohjelmanumeron päätyttyä ja se kuinka poika eläytyi eskarilaisten esitykseen tömistelemällä jalkojaan omalla paikallaan, kas kun esityksessäkin tömisteltiin! Lisäksi poika harmitteli, ettei osannut kaikkiin esityksissä käytettyihin lauluihin sanoja. "Niinpä minä vain hyräilin", nuorimies kertoi autossa kotimatkalla.
Päiväkerhon juhla oli samalla lapsille suunnattu Kauneimmat joululaulut -tilaisuus. Kerholaiset esittivät aluksi Ollaan tähtiä toisillemme -laulun, jota varten kerhoissa oli myös leikattu ja askarreltu sormia uhmaten hienot tähdet rekvisiitaksi. Vanhemman kannalta oli tietenkin liikuttavaa nähdä oma mussukka esiintymässä: kuinka tosissaan hän osansa vetikään!
Vaikka ensivisiittimme perhekerhoon ei syksyllä ollutkaan kuin suomenruotsalaisessa veneilyohjelmassa, niin silti samaan kertaan ei mahtunut kahta käyntiä - ensimmäistä ja viimeistä. Olemme siis käyneet muutaman kerran ihmettelemässä menoa ja niinpä pokkana ilmoittauduimme myös perhekerhojen yhteiseen puurojuhlaan.
Joku saattaisi tulkita, että yritin vain välttää lounaan kokkaamisen, mutta tulkinta olisi väärä. Menimme puurolle, koska a)lapset tykkävät käydä noissa tapahtumissa, b)itsekin vaihdan mielelläni muutaman sanan aikuisten kanssa ja c)riisipuuron keittäminen ja minä sovimme samaan lauseeseen kuin ääripersu ja maahanmuuttaja samaan kappeliin. Hyvä reissu: alussa minihartaus, sitten joululaululeikkejä ja lopuksi erittäin hyvää puuroa sekä luumukakkukahvit.
Vaimon ammatin parhaiksi puoliksi mainitaan usein kesäkuukaudet. Näin joulun alla hänen työpaikallaan vietetään myös juhlia, joissa jännityksen ja esiintymisen aiheuttaman ramppikuumeen saattaa suorastaan haistaa. Pääsimme lasten kanssa siis tsekkaamaan alakoulun kuusijuhlan. Nostalgista!
Hienoja esityksiä olivat koululaiset opettajiensa johdolla väsänneet. Itselleni jäi kuitenkin mieleen se, kuinka tyttökin osasi antaa aplodeja ohjelmanumeron päätyttyä ja se kuinka poika eläytyi eskarilaisten esitykseen tömistelemällä jalkojaan omalla paikallaan, kas kun esityksessäkin tömisteltiin! Lisäksi poika harmitteli, ettei osannut kaikkiin esityksissä käytettyihin lauluihin sanoja. "Niinpä minä vain hyräilin", nuorimies kertoi autossa kotimatkalla.
torstai 10. joulukuuta 2015
Firman pikkujoulut - överiksi meni
Vietimme tänään tämänhetkisen työni pikkujouluja - siis firman pikkujouluja. Ohjelmassa oli nukketeatteria, ruokaympyrän halveksuntaa ravintolassa ja pientä makeaa. About sama kaava siis kuin monessa kahdeksasta neljään -työpaikassakin.
Kirjastolla järjestetään torstaisin satutuokio, jossa kirjaston tätit ja sedät lukevat satuja. Emme ole osallistuneet aikaisemmin, mutta tänään ohjelmassa oli satujen lisäksi nukketeatteria. Hyppäsimme siis aamulla jäätikköä uhmaten pyöräkärryyn ja pyörän satulaan suunnaten kirjastolle.
Poitsun kanssa olemme käyneet kerran aikaisemmin katsomassa nukketeatteria. Vaikka esitys oli karjalan kielellä, juniori oli ihan innoissaan. Tänään minun tarvitsi jännittää siis vain sitä, kuinka vajaan kahden vuoden ikäinen tyttö jaksaisi keskittyä.
Hyvin jaksoi! Ja hihkumisen sekä tirskahteluiden perusteella myös nuorempi uppoutui Myyrän jouluun täysillä kuin teinijonne Snapchattiin.
Olen jo kerran hehkuttanut kirjastoa tässä blogissa. Siitä huolimatta joudun käyttämään ylisanoja jälleen. On se mahtavaa, että kirjaston väki jaksaa järjestää tuollaista! Esityksestä puhutaan meillä pitkään!
Sitten menimme syömään Zeppelinin kiinalaiseen eli Lucky dragoniin. Kyseessä on tyypillinen kauppakeskuksen ravintola, mutta tällä kertaa kävi mäihä: buffetissa oli parasta kung pao kanaa, jota olen suomalaisesta ravintolasta saanut! Överiksi meni. Mutta kyllähän buffetissa aina on pätenyt vanha suomalainen kansanviisaus, että parempi överit kuin vajarit.
Överiksi se meni myös lapsilla. Varsinkin kevätkääryleet ja syntipallerot (friteeratut kananpalat) katosivat molemmilla niin nopeasti, että jouduin roikkumaan ruokahalun käsijarrussa välillä kaksinkäsin. Lapsille oli myös mieluinen yllätys, kun salaattipöydästä löytyi pieniä suolakurkkuja (niitä aikuisen pikkurillinkokoisia). Poika oli myös innoissaan, kun buffetiin kuului juomaksi soodavettä.
Vanhempi lapsi oli ruuan chilistä sen verran tohkeissaan, että julisti pöydässä isoon ääneen, että emme lähde koskaan kotiin! No, kyllä kuitenkin lähdimme, mutta haimme vielä jälkkäriksi vähän pähkinöitä ja jogurttihedelmiä.
Onnistuneet pikkujoulut kaikkinensa. Ja kuten aina juhlien jälkeen, niin olipa mahtava alkaa kotona nukkumaan täyden mahan vieressä!
ps. Poika on tällä hetkellä kiinnostunut arkeologiasta ja dinosauruksista. Jogurttihedelmää imeskellessään hän lohkaisikin: "Täältä sisältä kaivautui esiin seitsemän tuhatta vuotta sitten jogurttiin hautautunut hedelmä!"
Kirjastolla järjestetään torstaisin satutuokio, jossa kirjaston tätit ja sedät lukevat satuja. Emme ole osallistuneet aikaisemmin, mutta tänään ohjelmassa oli satujen lisäksi nukketeatteria. Hyppäsimme siis aamulla jäätikköä uhmaten pyöräkärryyn ja pyörän satulaan suunnaten kirjastolle.
Poitsun kanssa olemme käyneet kerran aikaisemmin katsomassa nukketeatteria. Vaikka esitys oli karjalan kielellä, juniori oli ihan innoissaan. Tänään minun tarvitsi jännittää siis vain sitä, kuinka vajaan kahden vuoden ikäinen tyttö jaksaisi keskittyä.
Hyvin jaksoi! Ja hihkumisen sekä tirskahteluiden perusteella myös nuorempi uppoutui Myyrän jouluun täysillä kuin teinijonne Snapchattiin.
Olen jo kerran hehkuttanut kirjastoa tässä blogissa. Siitä huolimatta joudun käyttämään ylisanoja jälleen. On se mahtavaa, että kirjaston väki jaksaa järjestää tuollaista! Esityksestä puhutaan meillä pitkään!
Sitten menimme syömään Zeppelinin kiinalaiseen eli Lucky dragoniin. Kyseessä on tyypillinen kauppakeskuksen ravintola, mutta tällä kertaa kävi mäihä: buffetissa oli parasta kung pao kanaa, jota olen suomalaisesta ravintolasta saanut! Överiksi meni. Mutta kyllähän buffetissa aina on pätenyt vanha suomalainen kansanviisaus, että parempi överit kuin vajarit.
Överiksi se meni myös lapsilla. Varsinkin kevätkääryleet ja syntipallerot (friteeratut kananpalat) katosivat molemmilla niin nopeasti, että jouduin roikkumaan ruokahalun käsijarrussa välillä kaksinkäsin. Lapsille oli myös mieluinen yllätys, kun salaattipöydästä löytyi pieniä suolakurkkuja (niitä aikuisen pikkurillinkokoisia). Poika oli myös innoissaan, kun buffetiin kuului juomaksi soodavettä.
Vanhempi lapsi oli ruuan chilistä sen verran tohkeissaan, että julisti pöydässä isoon ääneen, että emme lähde koskaan kotiin! No, kyllä kuitenkin lähdimme, mutta haimme vielä jälkkäriksi vähän pähkinöitä ja jogurttihedelmiä.
Onnistuneet pikkujoulut kaikkinensa. Ja kuten aina juhlien jälkeen, niin olipa mahtava alkaa kotona nukkumaan täyden mahan vieressä!
ps. Poika on tällä hetkellä kiinnostunut arkeologiasta ja dinosauruksista. Jogurttihedelmää imeskellessään hän lohkaisikin: "Täältä sisältä kaivautui esiin seitsemän tuhatta vuotta sitten jogurttiin hautautunut hedelmä!"
keskiviikko 9. joulukuuta 2015
Sympaattinen kirje pukille
Kirjoitettiin poitsin kanssa pukille - ensimmäistä kertaa ikinä.
Pari ensimmäistä lausetta on "pienen johdattelun tulosta", mutta jahka kirje etenee ranskalaisiin viivoihin saakka, niin kirjoitin vain muistiin mitä poika toivoi. Myönnän olevani suorastaan ylpeä nelivuotiaastamme!
Joulupukille 7.12.2015
Hei Joulupukki!
Toivoisimme siskon ja isin kanssa, että pääsisit käymään meillä tänä jouluna.
Haluaisin seuraavat lahjat:
- Kauko-ohjattava auto
- Sähköhammasharja
- Syvänmeren sukellusalus -pikku-Legoja
- Pikkuhousuja minulle ja siskolle
- Siskolle koira, josta kuuluu koiran ääni, kun sisko tykkää hirveästi koirista.
- Äiti haluaisi uudet tyynyt isille ja äitille.
- Joulukuuseen kynttilät, sellaiset joita ei voi puhaltaa. (Isin huomio: sähkökynttilät siis).
- Joululyhtyjä, joissa on ovi.
- Vielä lisää junaradan osia, myös paljon pikkuosia.
Nyt on kyllä toivottu tarpeeksi Pukilta!
Hyvää joulua Joulupukki! Tule meille, kyllä kiitos!
Kirje toimitettiin illalla terdelle, josta tontut olivat yllättäen sen noutaneet yön aikana.
Nyt jos ihmettelet, että miksi en laittanut kuvaa kirjeestä blogiin, niin kerronpa, että siihen oli tekninen syy. En kerta kaikkiaan löytänyt sellaista kuvankäsittelyohjelmaa, jolla olisin saanut käsialani jotenkikaan kohtuudella luettavaksi.
Lopuksi pieni kuuluminen eilisen aamupäivän reissulta kunnan rakentamaan energianpurkaamoon eli lähipuistoon. Vaimo on puhunut jo pitkään, että poika on iässä, jossa tykkää kovasti roolileikeistä. No, olen sen itsekin huomannut, mutta puistossa tuli kyllä varsin konkreettinen muistutus asiasta.
Poika kaivoi lumen alta pienen kuusen latvan pätkän. Siinä oli kymmenkunta lyhyttä oksaa. Sitten hän tuli ehdottamaan, että leikittäisiin jotakin. Ehdotin hieman kylmissäni hippaa. Heittoani seurasi seuraavanlainen monologi: "Ei leikitä hippaa. Leikitään hirviötä. Minä olen hirviö, kun pidän naamani edessä tätä oksaa. Sinä olen pelkääjä ja juokset minua karkuun. Kun minä saan sinut kiinni, niin minä syön sinut - leikisti."
Selvä - ilman muuta olemme hirviötä ja pelkääjää tylsän hipan sijaan!
Pari ensimmäistä lausetta on "pienen johdattelun tulosta", mutta jahka kirje etenee ranskalaisiin viivoihin saakka, niin kirjoitin vain muistiin mitä poika toivoi. Myönnän olevani suorastaan ylpeä nelivuotiaastamme!
Joulupukille 7.12.2015
Hei Joulupukki!
Toivoisimme siskon ja isin kanssa, että pääsisit käymään meillä tänä jouluna.
Haluaisin seuraavat lahjat:
- Kauko-ohjattava auto
- Sähköhammasharja
- Syvänmeren sukellusalus -pikku-Legoja
- Pikkuhousuja minulle ja siskolle
- Siskolle koira, josta kuuluu koiran ääni, kun sisko tykkää hirveästi koirista.
- Äiti haluaisi uudet tyynyt isille ja äitille.
- Joulukuuseen kynttilät, sellaiset joita ei voi puhaltaa. (Isin huomio: sähkökynttilät siis).
- Joululyhtyjä, joissa on ovi.
- Vielä lisää junaradan osia, myös paljon pikkuosia.
Nyt on kyllä toivottu tarpeeksi Pukilta!
Hyvää joulua Joulupukki! Tule meille, kyllä kiitos!
Kirje toimitettiin illalla terdelle, josta tontut olivat yllättäen sen noutaneet yön aikana.
Nyt jos ihmettelet, että miksi en laittanut kuvaa kirjeestä blogiin, niin kerronpa, että siihen oli tekninen syy. En kerta kaikkiaan löytänyt sellaista kuvankäsittelyohjelmaa, jolla olisin saanut käsialani jotenkikaan kohtuudella luettavaksi.
Lopuksi pieni kuuluminen eilisen aamupäivän reissulta kunnan rakentamaan energianpurkaamoon eli lähipuistoon. Vaimo on puhunut jo pitkään, että poika on iässä, jossa tykkää kovasti roolileikeistä. No, olen sen itsekin huomannut, mutta puistossa tuli kyllä varsin konkreettinen muistutus asiasta.
Poika kaivoi lumen alta pienen kuusen latvan pätkän. Siinä oli kymmenkunta lyhyttä oksaa. Sitten hän tuli ehdottamaan, että leikittäisiin jotakin. Ehdotin hieman kylmissäni hippaa. Heittoani seurasi seuraavanlainen monologi: "Ei leikitä hippaa. Leikitään hirviötä. Minä olen hirviö, kun pidän naamani edessä tätä oksaa. Sinä olen pelkääjä ja juokset minua karkuun. Kun minä saan sinut kiinni, niin minä syön sinut - leikisti."
Selvä - ilman muuta olemme hirviötä ja pelkääjää tylsän hipan sijaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)