Lihaton viikko

- Mistä tietää, että porukassa on kasvissyöjä?
- Ei sitä tarvitse tietää, kyllä hän kertoo sen.

Näin totesi kaverini, kun olimme hiljattain burgereilla ja vääntelehdin, että pitäisi valita kasvisannos. Tapaamisemme osui keskellä viikko ilman lihaa -kokeiluamme ja oli kieltämättä viikon hankalin hetki. Ei siis ihme, että valintani tuli kaikille tietoon.

Seitanpihvin ympärille rakennettu hamppari oli ihan hyvä. Tunsin kuitenkin vahvaa annoskateutta muun pöytäseurueen hampurilaisista, joiden välistä kuiskaili mediumiksi paistettu naudanlihapihvi pekonilakanoihin kietoutuneena.

Kokeilimme siis olla viikon ilman lihaa - ikään kuin Docventuresin lihattoman lokakuun pienoismallina. Tuota hampurilaiskeikkaa ja yhtä päivää (jonka aikana mieleni teki kaikkea lihasapuskaa meetwurstista lihapulliin) lukuunottamatta meni hienosti. En kuitenkaan löytänyt mitään "kevyempää oloa" tai "rauhallisemman oloista vatsaa", joista joskus kasvisruokaan liittyen puhutaan.

Suurimmaksi plussiksi nostaisin tiedon siitä, että söimme viikon aikana varsin terveellisesti. Kasvisruokaan näyttää liittyvän myös sellainen piirre, että siihen ikään kuin panostaa naksun tai kaksi enemmän kuin perusliharuokaan - ikään kuin maun varmistamiseksi. Täytyykin sanoa, että söimme kyseisellä viikolla poikkeuksellisen maistuvaa kotiruokaa. Mukava oli myös huomata, että perhe pysyy tarvittaessa lihattomallakin ruualla tyytyväisenä ja kylläisenä.

Ikävin puoli viikossa oli, että ruokavalio siirtyi selvästi hiilaripitoisempaan suuntaan, kun sekä rasvan että varsinkin proteiinin määrä vähentyi. Lapsilla suurin osa protskusta tulee luonnollisesti maitotuotteista, mutta aikuisilla lihattomuus pudotti valkuaisen määrää huomattavasti.

Kirjattakoon loppuun vielä ne syyt kokeilulle, jotka eivät edeltä ole rivien välistä luettavissa. Tärkein on se, että meillä syödään grillikaudella paljon lihaa. Olemme pyrkineet pitämään talvella vastapainona säännöllisen epäsäännöllisesti kasvisruokapäivän. Tämä oli sille ikään kuin luonnollinen laajennus. Ajatuksemme taustalla on kansallinen ravitsemussuositus, jonka mukaan punaista lihaa pitäisi syödä viikossa korkeintaan puoli kiloa. Punaisen lihan terveyshaitoista on puhuttu myös niin paljon, että ne alkavat olla aktiivimuistissa.

Lopullisen kipinän viikon kokeilulle antoivat tekeillä olevat lapsiperheiden ravitsemussuositukset, joiden mukaan lasten tulisi syödä punaista lihaa korkeintaan kolmesti viikossa.

Ja niin näitä syötiin:

• Pizza paahtokasviksista
• Munakas paahtokasviksista
• Puolukkapuuro
• Hurjan hyvä linssikeitto
• Sitruuna-halloumipasta
• Pinaattikeitto
• Kasvisgratiini
• Chili con quinoa
• Lämpimät leivät kasviksilla
• Hernekeitto soijarouheella ja runsaalla sipulilla
• Avokadopasta 

Heti alkuun paahdoin isohkon satsin kasviksia. Uskomattoman hyvä täyte pizzaan!

Jotakuinkin juhlavaa arkea

Menneiden puolentoista vuorokauden aikana olen pohtinut useampaan otteeseen, että mitenkähän arki määritellään. On ollut niin mukavaa, että olen miettinyt, voiko tätä enää arjeksi kutsuakaan! Tässä lyhyt kronologinen katsaus aiheeseen.

Poju oli eilen aamupäivän kerhossa. Sen aikana minulla ja tyttärellä kävi vieraita: kummityttö isänsä kanssa ja toinenkin kaveri puolivuotiaan poikansa kanssa. Poju tosin nukkui melkein koko isämiitin ajan, mutta tytöillä riitti touhua. Ja isämiehillä puhetta ainakin pyöräilystä, metsästyksestä ja lasten kuulumisista.

Haimme poitsin pois kerhosta ja saimme vielä yllätysvieraita, kun vaimon siskon mies sattui olemaan paikkakunnalla ja tuli piipahtamaan. Lounas, kahvia ja puhetta. Vaikka en itse metsästä, niin jälleen puhuttiin metsästyksestä. Taitaa olla se aika vuodesta?

Vaimo pyöräili töistä jo ennen päiväunien loppusummeria. Kuulumisten vaihdon jälkeen suuntasimme poitsun kanssa kirjastoon ja kauppaan ilman minkäänlaista kiireen makua. Ei voi moittia sitäkään reissua. Iloksemme kirjastosta löytyi suuraakkosin tavutettuja kertomuksia. Saa nassikka tyydyttää kiinnostustaan kirjaimia kohtaan.

Kun vielä pääsin haistelemaan syysilmaa lenkin muodossa ennen nukutuksiin ryhtymistä, niin täytyy sanoa, että hankala keksiä miten tavallinen arkipäivä voisi parempi olla.

Pojulla meinaa välillä karata desibelit ja meininki yleiseksi ölinäksi. Sovimme hiljan, että kun kolme päivää on mennyt ilman turhaa älämölöä, niin käymme ranskalaisilla ja juustodipillä (juustodippi on pojun oma spesiaalitoive ranujen kylkeen). Tänään oli aika lunastaa lupaus ja saimme jälleen kaveriksi kummitytön isänsä kanssa. Ei hullumpi aamupäivä siis tänäänkään!

Lopuksi tekisi mieli heittäytyä lähes runolliseksi toteamalla, että ihmiset tekevät arjesta juhlaa!

ps. Kiiltokuvamaisuuden ylläpitämiseksi jätin mainitsematta, että eilinen nukuttaminen oli suhteellisen ikävä projekti ja että poika näki yöllä pahaa unta herättäen minut ainakin puolentusinaa kertaa. Mutta otsikossahan onkin sana jotakuinkin.

Kolmella leimalla ranut ja juustodippi -kortti. Perunoiden valokuva by Hese, vieressä poitsin oma näkemys juustodipistä.

Kaksi loistavaa arkiruokaa

Kun kerroin töissä jääväni hoitovapaalle, kollegani kysyi "hieman" vinoillen, että alat kai sitten kirjoittaa Vauva-lehden foorumillekin. Foorumihan on ihmeellinen. Kirjoita Google-hakuun "alkuräjähdys lämpötila kelvin" tai muuta yhtä olennaisesti lapsiin ja perheeseen liittyvää, niin TOP3-osumien joukossa on mitä luultavimmin kyseinen saitti. Kaikista asioista löytyy varmaa faktaa. Sillä jos se on netissä, sen täytyy olla totta!

Tarkoitukseni ei siis ollut, eikä ole vieläkään, osallistua tuon Suomen nettikansan oksennusämpärin sisällöntuotantoon. Siitä huolimatta minulla on tätä postausta aloittaessani hieman itseeni pettynyt olo. Ollaanko tultu siihen pisteeseen, että kirjoitan ruuanlaitosta? Näen tässä porttiteorian: jossain vaiheessa kenties lasten pukeutumista koskeva blogaus ja lopulta siirtyminen todella koviin eli Vauva-lehden foorumille?

Ahdistuksesta huolimatta - tässäpä kaksi viimeaikoina vastaantullutta hyvää arkiruuan reseptiä. Ja vielä tarkennuksena - minulle arkiruoka tarkoittaa suhteellisen edullista, suhteellisen terveellistä ja nopeasti laitettavaa sapuskaa ilman eineksiä. Plussaa siitä, jos muksut voivat olla tekemisessä mukana vaikkapa kuorimalla kasviksia tai raastamalla jotain (meidän tenavat eivät vielä voi paloa kasviksia).

Ensimmäisenä sitruuna-halloumipasta, joka on nimensä mukaisesti kasvisruoka. Siitä plussaa. Lisäksi sen tekeminen on todella nopeaa ja lopputulos yksinkertaisuuteen nähden täyden töttöröön arvoinen. Voittaa meidän neljän hengen raatimme mielestä mennen tullen erään avokadopastareseptin laatineen naisen sitruunapastan.

Juustoinen lasagne vastaa pitkään jatkuneeseen huutooni löytää helppo, mutta lopputulokseltaan hyvä lasagneresepti. Siis arkilasagne. Tämän ohjeen löytämisen jälkeen ei tarvitse miettiä valkokastikkeen keittämistä pastalevyjen väliin! Sen verran olen tuunannut kokonaisuutta, että ensimmäiseen levyjen väliin raastan (seniorijuniori raastaa) porkkanaa ja juustokastiketta laitan satsiin korkeintaan puolitoista purkillista.