Outoa ylpeyttä

Mitä näet ylläolevassa kuvassa?

Minä näen siinä viimepäivien suurimman ylpeyden aiheemme: ensimmäisen sapuskan, jonka poika teki alusta loppuun itse! Oo koo, oo koo, toki selitin mitä missäkin välissä pitää tehdä, paistoin vuoan ja autoin ainesosien määrien kanssa. Mutta silti: poju pilkkoi kaikki ainekset itse, voiteli vuoan, teki munamaidon, maustoi ja sekoitti ainekset.

Voi siskot ja veljet, että isä voi olla yhdestä safkasta tyytyväinen.

Mitä tuo sitten on? No Talonpojan paistosta!

Käyttäisin reseptistä mielelläni muotisanaa creepy, mutta koska ohje on "ikivanha" se taitaisi olla tilanteeseen sopimaton sanavalinta. Aivan tavanomaista sapuska ei kuitenkaan ole, mutta kylläkin suomalaisen suuhun hyvin sopivaa.

Resepti on vastikään edesmenneeltä mummultani. Hänen ja vanhempieni avulla olen saanut selville, että teemakkara on ollut lähinnä nakkeja vastaava tuote ja Paimen-juuston voi nykyelintarvikkeista korvata Koskenlaskijalla.

Mukaan kannattaa heittää hyvin varovasti chiliä ja melko varovasti mustapippurirouhetta. Paistos paranee, kun siitä haihtuu kosteutta eli kannattaa antaa ruuan vetäytyä paistamisen jälkeen jonkin aikaa ilman kantta/foliota.

Suosittelen!

ps. Kaikille suomen vääntämisestä kiinnostuneille: miten tulkitsisit reseptin yläotsikon "kuukauden emännän erikoinen"?

Käännä tappio voitoksi eli banaanilättyjä tekemään

Miten kääntää tappio voitoksi? One-liner vastaus olisi varmaankin pelata lisää tai kasvattaa riskiä. Jos tappio on kuitenkin se, että hedelmäkoriin unohtuneet banaanit ovat tummuneet bioroskiskuntoon, ei peliä ole vielä käyty edes loppuun saakka.

Banaanilettujen reseptejä tulee netissä vastaan kuin kuntosaliharrastajia tammikuun ensimmäisellä viikolla, joten idea saattaa olla tuttu. Ohje on kuitenkin lapsiperheelle niin mainio, että päätin jakaa sen. Tässäkin minua miellyttää ohjeen helppous ja toimivuus.

Nämä katoavat ainakin meillä erittäin nopeasti lautasilta. Joko sellaisenaan tai pakastettujen marjojen kera. Rasvaahan näiden paistamiseen tarvitsee, mutta muutoin sisältö lienee myös neukkutätejä tahi terveyspoliiseita tyydyttävää.

Näin se menee: 

• Vatkaa kolme munaa sekaisin.
• Päräytä sekaan sauvasekoittimella kaksi banaania. 
• Lisää ruokalusikallinen venhäjauhoja ja loraus öljyä (ja aavistuksen verran leivinjauhetta). 
• Päräytä vielä kerran lyhyesti sauvasekoittimella. 
• Paista pannulla.

Annoksesta riittää välipalaksi kahdelle-kolmelle.

Jos haluaa varioida, niin kaakaojauhe tai sitruunamehu toimivat kuin ysäri Matti Airaksiselle. 

Lihaton viikko

- Mistä tietää, että porukassa on kasvissyöjä?
- Ei sitä tarvitse tietää, kyllä hän kertoo sen.

Näin totesi kaverini, kun olimme hiljattain burgereilla ja vääntelehdin, että pitäisi valita kasvisannos. Tapaamisemme osui keskellä viikko ilman lihaa -kokeiluamme ja oli kieltämättä viikon hankalin hetki. Ei siis ihme, että valintani tuli kaikille tietoon.

Seitanpihvin ympärille rakennettu hamppari oli ihan hyvä. Tunsin kuitenkin vahvaa annoskateutta muun pöytäseurueen hampurilaisista, joiden välistä kuiskaili mediumiksi paistettu naudanlihapihvi pekonilakanoihin kietoutuneena.

Kokeilimme siis olla viikon ilman lihaa - ikään kuin Docventuresin lihattoman lokakuun pienoismallina. Tuota hampurilaiskeikkaa ja yhtä päivää (jonka aikana mieleni teki kaikkea lihasapuskaa meetwurstista lihapulliin) lukuunottamatta meni hienosti. En kuitenkaan löytänyt mitään "kevyempää oloa" tai "rauhallisemman oloista vatsaa", joista joskus kasvisruokaan liittyen puhutaan.

Suurimmaksi plussiksi nostaisin tiedon siitä, että söimme viikon aikana varsin terveellisesti. Kasvisruokaan näyttää liittyvän myös sellainen piirre, että siihen ikään kuin panostaa naksun tai kaksi enemmän kuin perusliharuokaan - ikään kuin maun varmistamiseksi. Täytyykin sanoa, että söimme kyseisellä viikolla poikkeuksellisen maistuvaa kotiruokaa. Mukava oli myös huomata, että perhe pysyy tarvittaessa lihattomallakin ruualla tyytyväisenä ja kylläisenä.

Ikävin puoli viikossa oli, että ruokavalio siirtyi selvästi hiilaripitoisempaan suuntaan, kun sekä rasvan että varsinkin proteiinin määrä vähentyi. Lapsilla suurin osa protskusta tulee luonnollisesti maitotuotteista, mutta aikuisilla lihattomuus pudotti valkuaisen määrää huomattavasti.

Kirjattakoon loppuun vielä ne syyt kokeilulle, jotka eivät edeltä ole rivien välistä luettavissa. Tärkein on se, että meillä syödään grillikaudella paljon lihaa. Olemme pyrkineet pitämään talvella vastapainona säännöllisen epäsäännöllisesti kasvisruokapäivän. Tämä oli sille ikään kuin luonnollinen laajennus. Ajatuksemme taustalla on kansallinen ravitsemussuositus, jonka mukaan punaista lihaa pitäisi syödä viikossa korkeintaan puoli kiloa. Punaisen lihan terveyshaitoista on puhuttu myös niin paljon, että ne alkavat olla aktiivimuistissa.

Lopullisen kipinän viikon kokeilulle antoivat tekeillä olevat lapsiperheiden ravitsemussuositukset, joiden mukaan lasten tulisi syödä punaista lihaa korkeintaan kolmesti viikossa.

Ja niin näitä syötiin:

• Pizza paahtokasviksista
• Munakas paahtokasviksista
• Puolukkapuuro
• Hurjan hyvä linssikeitto
• Sitruuna-halloumipasta
• Pinaattikeitto
• Kasvisgratiini
• Chili con quinoa
• Lämpimät leivät kasviksilla
• Hernekeitto soijarouheella ja runsaalla sipulilla
• Avokadopasta 

Heti alkuun paahdoin isohkon satsin kasviksia. Uskomattoman hyvä täyte pizzaan!

Kaksi loistavaa arkiruokaa

Kun kerroin töissä jääväni hoitovapaalle, kollegani kysyi "hieman" vinoillen, että alat kai sitten kirjoittaa Vauva-lehden foorumillekin. Foorumihan on ihmeellinen. Kirjoita Google-hakuun "alkuräjähdys lämpötila kelvin" tai muuta yhtä olennaisesti lapsiin ja perheeseen liittyvää, niin TOP3-osumien joukossa on mitä luultavimmin kyseinen saitti. Kaikista asioista löytyy varmaa faktaa. Sillä jos se on netissä, sen täytyy olla totta!

Tarkoitukseni ei siis ollut, eikä ole vieläkään, osallistua tuon Suomen nettikansan oksennusämpärin sisällöntuotantoon. Siitä huolimatta minulla on tätä postausta aloittaessani hieman itseeni pettynyt olo. Ollaanko tultu siihen pisteeseen, että kirjoitan ruuanlaitosta? Näen tässä porttiteorian: jossain vaiheessa kenties lasten pukeutumista koskeva blogaus ja lopulta siirtyminen todella koviin eli Vauva-lehden foorumille?

Ahdistuksesta huolimatta - tässäpä kaksi viimeaikoina vastaantullutta hyvää arkiruuan reseptiä. Ja vielä tarkennuksena - minulle arkiruoka tarkoittaa suhteellisen edullista, suhteellisen terveellistä ja nopeasti laitettavaa sapuskaa ilman eineksiä. Plussaa siitä, jos muksut voivat olla tekemisessä mukana vaikkapa kuorimalla kasviksia tai raastamalla jotain (meidän tenavat eivät vielä voi paloa kasviksia).

Ensimmäisenä sitruuna-halloumipasta, joka on nimensä mukaisesti kasvisruoka. Siitä plussaa. Lisäksi sen tekeminen on todella nopeaa ja lopputulos yksinkertaisuuteen nähden täyden töttöröön arvoinen. Voittaa meidän neljän hengen raatimme mielestä mennen tullen erään avokadopastareseptin laatineen naisen sitruunapastan.

Juustoinen lasagne vastaa pitkään jatkuneeseen huutooni löytää helppo, mutta lopputulokseltaan hyvä lasagneresepti. Siis arkilasagne. Tämän ohjeen löytämisen jälkeen ei tarvitse miettiä valkokastikkeen keittämistä pastalevyjen väliin! Sen verran olen tuunannut kokonaisuutta, että ensimmäiseen levyjen väliin raastan (seniorijuniori raastaa) porkkanaa ja juustokastiketta laitan satsiin korkeintaan puolitoista purkillista.

Matkamässyä!

Yhtä sun toista on tullut kokeiltua lapsien hiljaa pitämiseksi, tarkoitan ravitsemiseksi, kulkuvälineissä. Tässäpä pari hyväksi havaittua vinkkiä:

Lentokoneeseen:
* Keitetty maissin tähkä: Suhteellisen siisti sen suhteen, että lattialle ja vaatteille ei tipu ruokaa. Kasvojen suhteen hulvattoman epäsiisti. Hyvää myös se, että syöminen on työlästä eli siihen kuluu aikaa ja korvia helpottavaa nielemistä tulee paljon.
* Banaani: Voi syödä joko suoraan kuorestaan, tai "vuolla" lusikalla soseeksi. Toimii siis, vaikka matkustajien ikäero olisi hampaissa mitattuna huomattava.
* Sormiruoka, jos lapsi sopivassa iässä - yhdistää tekemisen ja nielemisen. Ei siistein mahdollinen ratkaisu, mutta ruokavalinnalla voi vaikuttaa sotkun määrään. Esimerkiksi liukkaat herneet tai tahmeat rusinat ovat ei-ei, mutta pähkinät tai pähkinän palaset sotkemattomina kyllä-kyllä.

Autoon/junaan:
* Kokonainen tuorekurkku, josta ohjelmatoimistoa vänkärin paikalla pyörittävä leikkaa sopivia kiekkoja: Aivan ehdoton! Kurkkuhan on lähes 120-prosenttisesti vettä. Ei sotke autoa, vaikka nestettä menisi vähän penkeille. Helppo annostella.
* Viinirypäleet (meidän kielessä viinihyväleet): lasten suosikkeja. Siistejä niin kauan, kuin laitetaan kokonaisena suuhun, eikä kerran suuhun laitettua rypälettä oteta jatkotarkasteluun käsiin.
* Porkkana: hieman vaativampi kuin kaksi edellistä, koska pitää suikaloida jo kotona.
* Pähkinät: herkullisia, sotkemattomia ja terveellisiä!

Tästä ei ole kokemusta, mutta ideana loistava apu mehun/smoothien juomiseen: Mehujehu