Outoa ylpeyttä

Mitä näet ylläolevassa kuvassa?

Minä näen siinä viimepäivien suurimman ylpeyden aiheemme: ensimmäisen sapuskan, jonka poika teki alusta loppuun itse! Oo koo, oo koo, toki selitin mitä missäkin välissä pitää tehdä, paistoin vuoan ja autoin ainesosien määrien kanssa. Mutta silti: poju pilkkoi kaikki ainekset itse, voiteli vuoan, teki munamaidon, maustoi ja sekoitti ainekset.

Voi siskot ja veljet, että isä voi olla yhdestä safkasta tyytyväinen.

Mitä tuo sitten on? No Talonpojan paistosta!

Käyttäisin reseptistä mielelläni muotisanaa creepy, mutta koska ohje on "ikivanha" se taitaisi olla tilanteeseen sopimaton sanavalinta. Aivan tavanomaista sapuska ei kuitenkaan ole, mutta kylläkin suomalaisen suuhun hyvin sopivaa.

Resepti on vastikään edesmenneeltä mummultani. Hänen ja vanhempieni avulla olen saanut selville, että teemakkara on ollut lähinnä nakkeja vastaava tuote ja Paimen-juuston voi nykyelintarvikkeista korvata Koskenlaskijalla.

Mukaan kannattaa heittää hyvin varovasti chiliä ja melko varovasti mustapippurirouhetta. Paistos paranee, kun siitä haihtuu kosteutta eli kannattaa antaa ruuan vetäytyä paistamisen jälkeen jonkin aikaa ilman kantta/foliota.

Suosittelen!

ps. Kaikille suomen vääntämisestä kiinnostuneille: miten tulkitsisit reseptin yläotsikon "kuukauden emännän erikoinen"?

Käännä tappio voitoksi eli banaanilättyjä tekemään

Miten kääntää tappio voitoksi? One-liner vastaus olisi varmaankin pelata lisää tai kasvattaa riskiä. Jos tappio on kuitenkin se, että hedelmäkoriin unohtuneet banaanit ovat tummuneet bioroskiskuntoon, ei peliä ole vielä käyty edes loppuun saakka.

Banaanilettujen reseptejä tulee netissä vastaan kuin kuntosaliharrastajia tammikuun ensimmäisellä viikolla, joten idea saattaa olla tuttu. Ohje on kuitenkin lapsiperheelle niin mainio, että päätin jakaa sen. Tässäkin minua miellyttää ohjeen helppous ja toimivuus.

Nämä katoavat ainakin meillä erittäin nopeasti lautasilta. Joko sellaisenaan tai pakastettujen marjojen kera. Rasvaahan näiden paistamiseen tarvitsee, mutta muutoin sisältö lienee myös neukkutätejä tahi terveyspoliiseita tyydyttävää.

Näin se menee: 

• Vatkaa kolme munaa sekaisin.
• Päräytä sekaan sauvasekoittimella kaksi banaania. 
• Lisää ruokalusikallinen venhäjauhoja ja loraus öljyä (ja aavistuksen verran leivinjauhetta). 
• Päräytä vielä kerran lyhyesti sauvasekoittimella. 
• Paista pannulla.

Annoksesta riittää välipalaksi kahdelle-kolmelle.

Jos haluaa varioida, niin kaakaojauhe tai sitruunamehu toimivat kuin ysäri Matti Airaksiselle. 

Kaksi loistavaa arkiruokaa

Kun kerroin töissä jääväni hoitovapaalle, kollegani kysyi "hieman" vinoillen, että alat kai sitten kirjoittaa Vauva-lehden foorumillekin. Foorumihan on ihmeellinen. Kirjoita Google-hakuun "alkuräjähdys lämpötila kelvin" tai muuta yhtä olennaisesti lapsiin ja perheeseen liittyvää, niin TOP3-osumien joukossa on mitä luultavimmin kyseinen saitti. Kaikista asioista löytyy varmaa faktaa. Sillä jos se on netissä, sen täytyy olla totta!

Tarkoitukseni ei siis ollut, eikä ole vieläkään, osallistua tuon Suomen nettikansan oksennusämpärin sisällöntuotantoon. Siitä huolimatta minulla on tätä postausta aloittaessani hieman itseeni pettynyt olo. Ollaanko tultu siihen pisteeseen, että kirjoitan ruuanlaitosta? Näen tässä porttiteorian: jossain vaiheessa kenties lasten pukeutumista koskeva blogaus ja lopulta siirtyminen todella koviin eli Vauva-lehden foorumille?

Ahdistuksesta huolimatta - tässäpä kaksi viimeaikoina vastaantullutta hyvää arkiruuan reseptiä. Ja vielä tarkennuksena - minulle arkiruoka tarkoittaa suhteellisen edullista, suhteellisen terveellistä ja nopeasti laitettavaa sapuskaa ilman eineksiä. Plussaa siitä, jos muksut voivat olla tekemisessä mukana vaikkapa kuorimalla kasviksia tai raastamalla jotain (meidän tenavat eivät vielä voi paloa kasviksia).

Ensimmäisenä sitruuna-halloumipasta, joka on nimensä mukaisesti kasvisruoka. Siitä plussaa. Lisäksi sen tekeminen on todella nopeaa ja lopputulos yksinkertaisuuteen nähden täyden töttöröön arvoinen. Voittaa meidän neljän hengen raatimme mielestä mennen tullen erään avokadopastareseptin laatineen naisen sitruunapastan.

Juustoinen lasagne vastaa pitkään jatkuneeseen huutooni löytää helppo, mutta lopputulokseltaan hyvä lasagneresepti. Siis arkilasagne. Tämän ohjeen löytämisen jälkeen ei tarvitse miettiä valkokastikkeen keittämistä pastalevyjen väliin! Sen verran olen tuunannut kokonaisuutta, että ensimmäiseen levyjen väliin raastan (seniorijuniori raastaa) porkkanaa ja juustokastiketta laitan satsiin korkeintaan puolitoista purkillista.