Autoloma Alpeilla lasten kanssa - osa 2

Etukäteen mietimme reissun aloitus- ja lopetuspisteeksi Münchenia, Stuttgartia, Wieniä, Salzburgia, Ljublajanaa, Innsbruckia, Milanoa ja Zürichia. Valinta kohdistui Müncheniin. Sinne sai paitsi halvimmat suorat lennot Räkkärimarketin lentokentältä, sieltä löytyi myös halvimmalla yhdeksän hengen auto tunnetulta kansainväliseltä vuokraajalta. Baijerin pääkaupungin eduksi laskimme myös ehdokkaista lyhyimmästä päästä olevan lentoajan - noin kaksi ja puoli tuntia.

Paikanpäällä löytyi vielä lisää plussia: terminaalista oli helppo siirtyä tenavien kanssa vuokraamoiden tiskille, koska matka oli käytännössä liukuhihnoitettu lähes kokonaan. Myös vuokraamon autohallista Saksan tieverkostoon liittyminen oli tehty maalaiselle helpoksi: motarille pääseminen vaati yhden käännöksen ja kaksi kiihdytystä.

Ensimmäisenä stoppasimme vuokraamon Viton Liechtensteinin pääkaupungissa Vaduzissa. Kääpiövaltion pääkallonpaikka on tietysti pieni. Kylässä asuu reilut viisituhatta ihmistä. Kaupungin habituksen perusteella reilut viisituhatta varsin mukavasti toimeentulevaa ihmistä.

Meitä varoitettiin etukäteen, että Vaduz ei varsinaisesti ole turistikohteena pajatson tyhjentäjä. Ja tottahan se oli. Mieleen jäi yleiskuvan lisäksi tasan kolme asiaa: komean vuoren lumihuipun tuntumassa pyörinyt varjoliitäjä, kolmen pienoismallipizzan, kahden täytetyn patongin pätkän ja parin vesipullon hinta (> 80 euroa) sekä kieltämättä hienot taideteokset, joita tuntui olevan melkein jokaisessa kadunkulmauksessa.

Vaduzista ajoimme vuosien -28 ja -48 talviolympialaiset isännöineen Sankt Morizin kautta Italian puolelle. Vaikka Sveitsin hulppeimmat vuoret jäivätkin reittimme lounaispuolelle, täytyy myöntää, että kameran peili oli yläasennossa varsin usein. Jo näiden maisemien kohdalla voihkittiin, että kyllä kannatti lähteä. Lapsetkin jaksoivat nauttia vuoristonäköalasta jonkin aikaa, mutta sitten seniorijuniori totesi, että "rumia maisemia - tahdon tabletin!"

Italiassa ajoimme jotakuinkin reitin Tirano - Bormio - Passo dello Stelvio - Merano - Bolzano - Passo Sella - Cortina d'Ampezzo - Tolmezzo. Pikkuteitä suosien matkaa kertyi noin 500 km, johon meillä oli aikaa kolmisen vuorokautta. Ei kuulosta paljolta, mutta siitä huolimatta "autoilua" riitti aamusta iltaan.

Autoilu lainausmerkeissä siksi, että maisemien ihailutaukoja pidettiin paljon ja lasten ruokarytmistä huolehdittiin kohtuullisesti ilman autossa syömistä. Ajonaikainen keskinopeus oli hitaimpana päivänä vain kolmisenkymmentä kilometriä tunnissa!

Tuosta Dolomiittien alueesta on vaikea sanoa mitään pahaa. Henkeä salpaavia maisemia, varsin hyväkuntoisia serpentiineinä mutkittelevia asvalttiteitä ja miltei loputtomasti pyöräilijöitä.

Italian alue oli matkamme ainoa kohde, johon emme olleet varanneet ennakkoon majoituksia. Saksasta tuttuja Zimmer frei -kylttejä ei näkynyt ja hintatasokin pääsi jossain määrin yllättämään: B&B 45 euroa aikuiselta ja 22,5 lapselta elämänkokemuksen pituudesta riippumatta. Hinta oli lisäksi yli kymmenen tiedustelun perusteella kaikissa majataloissa tismalleen sama - kuin mafian määräämänä!

Vuoristojen solateillä autoa sai käskyttää hieman erilailla kuin Kempeleen vanhalla merenpohjalla, sillä korkeimmillaan kiivettiin lähes kolmeentuhanteen metriin. Ja sieltä tultiin myös alas. Kesä-heinäkuun vaihteessa teiden varsilta löytyi vielä runsaasti lunta ja lapset olivat siitä aivan haltioissaan! Lumen lisäksi vesiputoukset ja rinteillä laiduntanut karja tuntuivat olevan eniten muksujen mieleen.

Tässä vielä fiiliksiä kuvien muodossa.

Eihän noin mahtavissa paikoissa voi elää kuin onnellisia ihmisiä? Wiesen - Sveitsi.

Mahtava paikka ingenjöörille muutenkin kuin maisemien puolesta. Saman junan näki yhdestä kohti monta kertaa muutaman minuutin välein. Juna kävi tekemässä silmukan vuoren sisässä kiiveten ylemmäs/laskien alemmas ja ilmestyi hetkeä myöhemmin eri tasolla kulkevalle sillalle! Preda - Sveitsi

- Mitäs tällä Bormiolla on annettavanaan lapselle? Bormio - Italia

Melkeinpä vannoin vaimolle, että palaamme vielä joskus Alpeille ja vuokraamme avoauton. Näin kauniseen ei tosin liene mahdollisuuksia. Passo dello Stelvio - Italia.

Passo dello Stelvion melkolailla korkein kohta - 2758 m. Lapset tekivät pieniä lumiukkoja, moni nousi pyörällä onnellisen näköisenä viimeisiä metrejä ja viereiseltä parkkipaikalta lähti jokin porukka laskettelemaan. Passo dello Stelvio - Italia.

Passo dello Stelvion lumiukko ja poitsin ristiriitainen tilanne: malttaako pitää kädet lämpimissä taskuissa vai kouria sittenkin jäistä lunta avokäsin vielä vähän?

Kyllä kelepoo! Passo dello Stelvion huipulta tämäkin kuva. Huomaa tie oikeassa laidassa.

Passo dello Stelvion tietä huipulta itään.

Pyöräilijöitä oli sekä Stelviolla että varsinkin Passo Sellalla todella paljon. Olisi tuokin siistiä vielä joskus kokea! Passo Sella - Italia.

Ei näitä maisemia kovin vauhdikkaasti viitsinyt ohittaa. Passo Sella - Italia.

Edit: Onhan Italiassa lapsiperheen näkökulmasta yksi huono puoli. Ainakin meidän perheen päivärytmiin sopii todella huonosti sikäläinen tapa laittaa ravintoloiden ovet säppiin lounaan ja päivällisen väliseksi ajaksi. Italialainen ruokarytmi on niin myöhäinen, että paikallisten käydessä illalliselle, meillä jo mahat huutavat iltapuuroa!

Autoloma Alpeilla lasten kanssa - osa 1

Mitä tapahtuu, kun pakataan yhdeksän hengen pakettiautoon kaksi- ja nelivuotiaat, heidän vanhempansa ja vielä toisen puolen isovanhemmat, rullataan auto saksalaiselta lentokentältä motarin päähän ja kierretään Alppimaita yhdentoista päivän ja noin kahdentuhannen kilometrin verran?

Isäkuukaudet tarjoaa lähipäivien postauksissa vastauksen tähän kysymykseen. Tämä on siis varoitus ja perheblogipostauksiin tottuneille suoranainen anteeksipyyntö: seuraavat X blogausta tulevat olemaan varsin matkablogimaisia.

Lähdimme reissuun, koska olemme haaveilleet vaimon kanssa Alppi-ilman hengittämisestä ainakin puolenkymmentä vuotta. Kun asenneilmasto kolmosen suhteen alkoi käydä sallivammaksi, päätimme, että on aika käydä unelmaan käsiksi: seuraavaan kahteen - kolmeen vuoteen ei noin pitkää reissua voisi kesälomaan sovittaa. Moisen kilometrimäärän vaatiminen alle kaksivuotiaalta ei olisi reilua.

Lapsille pakkasimme hyvän matkavakuutuksen ja maitohappobakteerien lisäksi mukaan tällaisen työkalupakin:

• Katuliidut 
• Ilmapalloja 
• Palapelejä 
• Saippuakuplavermeet
• Piirrustusvälineet 
• Äänisadut 
• Suurennuslasi 
• Pari isohkoa injektioruiskua (vesisotaa varten) 
• Jalkapallo
• Kirjoja 
• PALJON sisältöä tabletteihin 
• Uimalasit ja snorkkeli
  

Lasten kanssa Tukholmassa

Kävimme hiljattain lasten serkkujen perheen ja mummun kanssa työntämässä lasten kärryjä päivän Tukholmassa. Reissu meni useista arvaamattomasti liikkuvista osista huolimatta niin nappiin, että palaan siihen vielä blogauksen muodossa.

Menomatkalla pysähdyttiin Tyrvään Pyhän olavin kirkossa. Komea kirkko komealla paikalla. Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen meidän nelivuotiaan valtava tarve tietää, miksi joku halusi polttaa kirkon. Vaimo sitä sitten kirkko-oppaalta kysyikin ja poika sai rehellisen vastauksen: "Joku mies halusi varastaa kirkkoviinit ja jäljet peittääkseen sytytti kynttilät penkkien alle."

Menomatkalla risteilimme Vikingin modernilla Gracella. Lapset olivat innoissaan niin kannella kuin pallomeressäkin. Lähtö oli kuitenkin vasta iltayhdeksältä, joten nukkumaan piti mennä pian Turun jäätyä horisonttiin.

Pojan lempilauseet tässä positiossa: "Onkohan tuo asumaton saari? Onko tämä avomerta? Katso poiju! Katso majakka! Iso laiva!"

Tukholman laituriin kolahdettiin 6.30. Slussenin sillan eteläpäässä nälkäisiä 24/7 palveleva keltainen M oli ensimmäinen rastimme. Täytyy myöntää, että aamupala oli varsin toimiva, vaikka muutoin Mäkkärin ruokaa inhoankin. Vielä kun yhteen aamupalaan kahvin sijasta otetun kuuman veden valutti Elovena-pussin sisällön päälle, niin lapsille oli jopa puuroakin.

Katariinan kirkon pihan kautta kävelimme Bryggartäppanin leikkipaikalle. Kyseessä on leikkipuisto, joka on naamioitu 1800-luvun minikokoiseksi pihapiiriksi. Kuvat puhukoon puolestaan.

Mahtavuutta - kaksiosainen "talo", jonka ensimmäisen osan alakerrasta kapeita portaita ylös, yläkerrassa huoneesta toiseen ja seinästä liukumäkeen.

Kiikku mallia Bryggartäppan

Tyttö laittaisi varmaan vieläkin täällä hiekasta ruokaa hellalla ja lihamyllyllä, jos häntä ei olisi houkuteltu pois lupaamalla vieläkin kiinnostavampaa tekemistä.

Bryggartäppanin jälkeen ohjelmassa oli lapsiperheen päiväsmoothien perusraaka-aineita: lounasta, päiväunta ja välipalaa. Mausteena Tukholman vanhaa kaupunkia ja kuninkaanlinnan vahdinvaihtoseremoniaa.

"Se on kuulkaa pojjaat Kallella taas uusi nainen..."

Tällaisia keitaita Suomeenkin. Vieressä leikkikenttä ja aikuisille tuolit auringossa palvaamiseen.

Päivän tärkein rasti oli monen kehuma Junibacken. En voi kuin liittyä kehujien joukkoon. Niin hienosti ruotsalaisten kirjailijoiden satumaailmat oli luotu lasten ja aikuisten tutkittavaksi. Kaikkeen sai koskea, mikä oli lapsista kiehtovaa ja aikuisista helpottavaa. Oli Viirun ja Pesosen taloa, oli mahdollisuus istua Mimmi-lehmän sylissä, oli mahdollisuus nähdä Vaahteramäkeä, oli Huvikumpua hevosineen...

Erityisen hieno oli "junamatka" ruotsalaisten satujen maailmaan. Siinä ison hallin kattoon kiinnitetyssä kiskossa roikkui ikään kuin väärinpäin asennettujen saksinosturien varassa "junan vaunuja". Vaunujen kyydissä pääsi katselemaan satujen perusteella tehtyjä pienoismaailmoja. Aikuiset ja 3- & 4-vuotiaat diggasivat. Kaksivuotiaat pelkäsivät. Aivan huikea kokemus. En ihmettele enää yhtään, että jotkut ovat valmiita jonottamaan elämykseen tuntikausia.

Ruotsalaisten kirjailijoiden hahmojen oheen oli oman teemahuoneensa saanut erään suomenruotsalaisen hahmot.

Aikuisten lelukaupan mainos? Eiku näähän on hattivatteja!

Muumimamman keittiö

Viirun ja Pesosen huusholli oli itselleni kenties mielenkiintoisin kurkistuksen kohde.

Paluumatka jyristeltiin takaisin Vikingin laivaston toista ääripäätä edustavalla Amarellolla. Nyhjuinenhan se jo on, mutta muutama vuosi sitten rempattu lasten osasto oli paljon parempi kuin viileän Gracen vastaava. Ja se sijaitsi aivan laivan keulassa: upeat näkymät kesäiselle Itämerelle.

Kehtaankohan tunnustaa, että Gracella lyhyeksi jäänyt yö ja 13 tuntia Tukholmassa jalkojen päällä imivät energiat niin tarkasti, että en poistunut hytistä lasten nukahdettua?

ps. Reissua suunnitellessa jäi googlauksesta yli kolme kohdetta, joihin voisi joskus lasten kanssa palata: Aquaria water museum, Kaknästornet ja Fjarilshuset.

ps. Note to self: Kävimme syksyllä samanlaisen setin (hieman aktiviteetein tosin) aikuisporukalla. Silloin todettiin, että yleisen jaksamisen kannalta Tukholmassa pitäisi ehdottomasti olla yksi yö hotellissa. Jaksaisi paremmin. Täysin sama pätee lasten kanssa reissaamiseen. Ei enää päivä Tukholmassa -risteilyjä, vaan ehdottomasti mieluummin kaksi päivää Tukholmassa.