Ei pöntömpää

Kevät on vihdoin täällä! Siis sellainen kevät, että takapihalla tarkenee touhuta ilman hanskoja ja karvalakkia. Otimme lasten kanssa lämmenneestä säästä hyödyn irti nikkaroimalla pari linnunpönttöä kierrätysmateriaaleista.

Tenavat olivat tohkeissaan. Ei liene yllätys. Tyttökin jaksoi keskittyä yllättävän hyvin lähes koko projektin ajan, varsinkin kun homma jakautui päiväunien molemmille puolille. Pönttö onkin soppeli värkättävä lasten kanssa tehtäväksi. Se sisältää monta perustavaa laatua olevaa työvaihetta: mittaus, sahaus, poraus ja naulaus, mutta hommaan ei mene kaksivuotiaankaan näkökulmasta ikuisuutta.

Vaikka kokosimme pöntöt ruuveilla, niin varsinkin pojalle oli tärkeää, että hommassa pääsi myös naulaamaan.

Koti vaikka hömötiaiselle. Suuaukon suojapelti näprättiin kierrätysteeman mukaisesti tomaattimurskapurkin kannesta.

Oheistuotteina syntyi äidille "kotiintuloyllätys" ja jämäpalojen jämäpaloista pojan ideoima "kauko-ohjain." Huomenna pitäisi kuulemma tehdä jotain, jota tuolla voi ohjata...