Edessä on hienoja viikkoja! Tytär on nimittäin nousemassa selvästi sanallisen ilmaisun portaiden ensiaskeleelle. Tähän saakka verbaalisesta työkalupakista on löytynyt oikeastaan vain pari sanaa ja nekin hänen omiaan. "Äijä" on äiti tai isä ja sopivassa valintatilanteessa (esim. laitetaanko nämä vai nämä housut) hän on tehostanut valintaansa toteamalla "tätä".
Toissapäivänä oltiin jälleen Idolla kylässä ruokailun jälkeen. Lueskeltiin kirjoja. Kyseltiin kuten monesti ennenkin, että missä kuvassa on sukka, missä on aurinko, missä on ikkuna, mitä tämä eläin sanoo jne. Yhdessä vaiheessa osoitin siipikarjan edustajaa ja kysyin, mikä tämä on. Täysin puhdas vastaus kuin apteekin hyllyltä: "Kukko!"
Ta-daa! Taisi iskä lennähtää ihan halaamaan pytyllä istujaa tuosta sanasta. Poikakin tuli paikalle ja osasi mahtavasti iloita, kun tyttö toisti kerta toisensa jälkeen kukon.
Pari tuntia myöhemmin juniori osoitti housuihinsa ja muutti osaamistaan hieman: "Kakka!"
Eilen sanavarastoon ilmestyi kulkupeliä osoitellen "auko" ja sukkaa kuvasta näyttäen "tukka".
Tänään poika valitteli kurkkukipua nukkumaan mennessä ja halusi juoda lääkkeeksi vähän vettä. Ylläri, ylläri, tyttö nousi omassa häkissään kaltereita kolistellen seisomaan ja hoki: "Kukku, kukku!"
Toki "on jo aikakin". Tytöllä on yli vuosi ja yhdeksän kuukautta ihmisen parasta aikaa takana. Kaksivuotisneuvolassa raippa heiluu (lue: ylimääräinen neuvolakäynti), jos puhetta ei tule. Me emme ole asiasta olleet huolissamme, pojukin rupesi suoltamaan tekstiä isommissa määrin vasta kahden vuoden ja neljän kuukauden iässä. Mutta silti, onhan puhe päheetä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti