Kolmetoista asiaa, joita en tiennyt vanhemmuudesta

Niin, ei näistä kukaan etukäteen puhunut:

1. Kuinka paljon lasten varjolla rahastetaan. "Kai sinä haluat lapsellesi parasta?" Joo, kyllä, laitetaan niihin tonnin Emmaljungiin vielä aluvanteet ja lisäpitkät.
2. Kuinka hyvin ihminen mukautuu toimimaan väsyneenä. En ole tottunut väsymykseen. Se on edelleen erittäin ankea olotila. Unenpuute on elämänlaatua ankarasti laskeva puutostila. Mutta vielä viisi vuotta sitten kova väsymys käytännössä lamautti minut. Nyt olen tottunut väsymykseen niin, että pystyn toimimaan väsyneenäkin.
3. Kuinka ulosteesta tulee jokapäiväinen asia. Pienten lasten kanssa kakka on ruuan jälkeen toiseksi luontevin asia. Pieni määrä sitä itseään kynnen alla ei ole maanjäristys.
4. Kuinka lapsiin kiintyy hiljalleen. Ei siellä synnärillä tule mitään hokkus pokkus vili jokkusta, että tässä on sun rakas lapsesi, ole hyvä. Aluksi mies ei sitä paitsi pysty tekemään vauvan kanssa juuri mitään. Paitsi sietämään kakkaa. Ja silti pojot vie nainen, joka tarjoaa mielyttävästä pakkauksesta maitoa. Kiintymys kasvaa lapsen ikääntyessä.
5. Kuinka oikeassa isäni olikaan todetessaan aikanaan, että ajan kulumisen huomaa parhaiten lasten kasvamisesta.
6. Kuinka idioottimaisesti lasten vaatteiden koot merkataan. 56 cm, 62 cm, 68 cm, 74 cm... Eli (56 + 6X) cm. Kuuden senttimetrin välein. Haloo! Kenen lapsi kasvaa kuuden senttimetrin kasvupyrähdyksin? No, ei kai kenenkään lapsi kasva esimerkiksi viiden sentin pyrähdyksinäkään, mutta jotenkin 55, 60, 65, 70, 75 olisi helpompi. Tuon nykysysteemin on varmasti kehittänyt joku britti.
7. Lapset todella aiheuttavat tunteiden vuoristoradan. Tai paremminkin sinikäyrän. Huipulta mennään varmasti pohjalle, mutta yhtä taatusti noustaan uudelleen ylös. Viha ja rakkaus. Epätoivo ja toivo. Siinä lapsiperheen jin ja jang. Esimerkkinä voi mainita vaikka sen, kun nukutin lapsiani suhteellisen hankalana iltana toista tuntia. Kammarista alkoi jälleen kuulua melua. Menin vihaisena ja kysyin jo ovelta, että mitä nyt taas. Esikoinen totesi kirkkain silmin: "Tällaisia me olemme!" Eipä siinä voinut kuin nauraa ja leppyä.
8. Kuinka ällöttävistä yksityiskohdista synnyttäneet naiset juttelevat avoimesti. Jos sinulla on lapsia, niin tiedät kyllä. Jos sinulla ei ole lapsia, et varmasti halua tietää.
9. Kuinka hirvittävän paljon aikaa menee lapsiperheen ruokarumbaan ja pyykkisambaan. Aamu- ja iltapuuron laittaminen on pala kakkua, mutta syöttämiseen meneekin helposti puoli tuntia per päivän pääty. Lounas ja päivällinen ovat suositusten mukaan lämpimiä ruokia. Kyllä sinä tiedät, kuinka paljon menee lämpimän ruuan valmistamiseen aikaa. Ja sitten vielä hedelmä-kasvis-marja -tyyppisen välipalan loihtiminen iltapäiväksi. Pyykinpesun voi tiivistää kolmeen sanaan: joka ikinen päivä.
10. Kuinka käsittämättömän kipeää Dublo-lego käy, kun sen päälle astuu. Tai kun sellaisen päälle kääntää unissaan kylkeään. Omassa sängyssään.
11. Kuinka lujille parisuhde joutuukaan hetkittäin. Välillä tuntuu, että pelaamme eri joukkueissa. Vaikka eihän se niin ole. Ruotsissa on käsittääkseni laki, joka estää avioeron hakemisen, jos parilla on alle kaksivuotias lapsi. Fiksua.
12. Kuinka paljon lapsista huolehtiikaan. Lisäksi vanhempi kollega lausui osuvasti, että huolten määrä on vakio. Pienet lapset - paljon pieniä huolia. Vanhemmat lapset - harvemmin, mutta isompia huolia.
13. Miten himputin paljon noista pikkupaviaaneista voikaan välittää!